Kirjoitan blogiani yhtä tiuhaan, kun vietän päiviä kotosalla. Arkena olen ollut tiiviisti töissä ja viikonloppuisin tutustumassa maan kulttuuriin joko Lontoossa tai lähiympäristön kaupungeissa. Mitä enemmän matkustan, sitä enemmän haluan nähdä. Takana Waddesdon, Southampton ja Birmingham, tulevaisuuden kuvissa Cambridge, York ja tunnettu Englannin kaupunki Pariisi. Katsotaan, mihin kaikkialle ehdin vaeltaa jäljellä olevana aikana.
Suhtautuminen maiden välisiin eroihin on muuttunut radikaalisti aikaisempiin reaktioihini verrattuna. Asiat ovat erilailla, mutta en kummastele niitä, vaan opettelen paikallisen toimintatavan. Jos lähtee ulkomaille, niin on turha taistella omien tapojensa kanssa, koska siinä menettää ainoastaan omaa energiaa. Johan sitä vanha sanontakin kertoo, että jos et voi voittaa heitä, liity heihin. Olen liittynyt paikalliseksi ulkojäseneksi.
Maa on täynnä kuulutuksia. Aluksi niitä yrittää kuunnella, mutta niistä ei saa selvää. Pian kielen kuuntelemiseen tottuu ja sen jälkeen niistä pystyy poimimaan hyödyllisiä vinkkejä erityisesti paikkojen ja kaupunginosien lausumiseen. Lopulta kuulutuksia ei enää jaksa kuunnella, vaan ne sulautuvat taustahälinään. Ne kuulee uudestaan vasta, kun niissä on jotain poikkeavaa informaatiota, kuten pari viikkoa sitten metrossa:
”Viikonloppuna Jubilee-linja on suljettu ratatöiden vuoksi. Vuorot ajetaan korvaavilla busseilla. Lisätietoja saat netistä osoitteesta (…), puhelimitse numerosta (…) tai voit kysyä metroasemien henkilökunnalta. Jos et pysty tekemään mitään mainituista, niin pysy kotona.” Laitoin tämän ilmoituksen statuksekseni facebookkiin, jolloin rakkaat ystäväni kehottivat minua pysymään kotona. Luottamus tuntuu olevan korkealla.
Nyt on ensimmäinen adventti ja hoosianna kuunneltu youtuben kautta. Kaikista tavoista ei kuitenkaan tarvitse luopua.
Hehee, meinasin ostaa sellasen "Mind the gap"-paidan, rupes melkein jo sen vkonlopun aikana ottamaan päähän kyseinen kuulutus! -juha
VastaaPoista