11.10. Birmingham

Kun olin laskeutumassa Heathrown kentälle pari viikkoa sitten, näin Lontoon ensimmäistä kertaa. Pilven rajan jälkeen näkymä oli hämmentävä: kaksikerroksisia taloja silmän kantamattomiin. Yksittäisistä kyläyhteisöistä kootusta kaupungista ei saa otetta, kuin pieni palanen kerrallaan, eikä oikein koskaan tiedä, milloin on "keskustassa". Lähtiessäni Suomesta en tiennyt, mitä odotin, mutta mielikuvani oli jokseenkin toisenlainen. Eilen vierailtuani Birminghamissa löysin jotain, mitä olin odottanut: vanhan kaupungin, josta pidetään hyvää huolta, tunnelma on kohteliaan kunnioittava ja mukana oli myös ripaus ystävällisyyttä. Kaupungissa oli paljon aitoja englantilaisia, eikä ainoastaan sanakirja ja kartta kädessä kulkevia turisteja, opiskelijoita ja maahanmuuttajia, kuten minäkin olen.

Noustuani junaan Eustonin asemalta sain puolentoista tunnin verran ihailla molemmilla puolilla kumpuilevia nummia ja raikasta maaseutua. Tuntui lähes surrealistiselta, että kyseessä on sama maa, jossa olin jo kaksi viikkoa viettänyt. Näkymät olivat juuri samanlaisia, kuin kaikissa matkailuesitteissä. Nummet kylpivät auringonvalossa ja yksittäiset autot puikkelehtivat maanteillä. Birminghamiin päästyäni tuntui siltä, kuin olisin päässyt kotiin! Henki alkoi liikkua ja silmät aukenivat. Kaikilla ei ollut paniikki päällä 24/7, vaan ihmiset näyttivät tavallisilta tientallaajilta. Toki sielläkin ihmisillä on kiire, mutta Lontoon "hössötys" puuttui kokonaan. Kaupungilla oli yksi keskusta ja sen ympärillä kaikki tarvittava, sekä ripaus luxusta till. Vanhoja rakennuksia, putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita sekä ihania aukioita patsaineen. Yritin taltioida muutamia hetkiä kameralla, mutta kunnon otoksiin tarvitsen enemmän aikaa. Jos saisin valita, niin muuttaisin Birminghamiin heti tänään.

Illalla kävin kuuntelemassa City of Birmingham Symphony Orchestran konserttia, jonka johti Avantinkin oma Dmitri Slobodeniouk. En ole koskaan aikaisemmin kuullut yhtä vaikuttavaa esitystä Tshaikovskyn sinfoniasta! Orkesteri oli käsittämättömän hyvä ja salin akustiikkakin upea! Puitteet ohjelmiston esittämiselle oli siis loistavat. Hassua kyllä, että täytyy tänne asti matkustaa kuullakseen venäläistä musiikkia kyseisen herran johtamana. Suomessa ei juuri ole ollut siihen mahdollisuutta.. Ainakaan toistaiseksi. Toivottavasti tämä puute tulee korjatuksi ensitilassa suomalaisten orkestereiden kausisuunnitelmissa, sillä toivon todella pääseväni kuulemaan tätä herkkua lisää!

Yksi asia tuntuu yhdistävän kaikkia eurooppalaisia maita, nimittäin puhallinmusiikki ja kuorolaulu. Eilisen halloweenin kunniaksi oli konserttisalin eteen perustettu lava, jossa oli ohjelmaa niin ennen konserttia kuin jälkeenkin. En ehtinyt kauaa tutustua niiden antiin, mutta ainakin kaksi asiaa tuli hyvin selväksi: pappakuorot ovat ihan yhtä jännittävän kuuloisia kaikkialla ja puhkut soittavat samoja marsseja ja samalla tavalla paahtaen kuin Suomessakin. On se vaan jännä, miten jotkut asiat vain ovat standardeja.

Matka teki opiskelijan budjettiin kieltämättä melkoisen loven, mutta oli kyllä jokaisen pennin arvoinen. Junamatkat ovat Suomen hinnoissa, mutta kulkupelinä ne ovat myös älyttömän hyvä ja käytännöllinen liikkumistapa. Täytyy kääntyä Suomen sponsoreiden puoleen ja yrittää saada rahoitus erinäisiin viikonloppuretkiin. Ne avartaa ja antaa voimia Lontoossa pakertamiseen.