13.10. Kohteliasta hierarkiaa

Tänään huomasin jotain melko mielenkiintoista: kaikki näkemäni lentokoneet olivat laskeutumassa. Tähän asti näkökenttääni on hakeutunut ainoastaan nousevia. Samaan aikaan huomasin lakanneeni metrossa junan kulkukartan hermostuneen seuraamisen ja kalenterimerkintäni ovat sopivasti sekaisin suomea ja englantia, riippuen siitä kenen kanssa olen asiasta keskustellut. Kävin tänään myös kaupassa tekemässä erinäisiä päivittäisostoksia, enkä enää etsinyt Valion laktoositonta maitotölkkiä, vaan marssin suoraan hyllylle, josta saa soijamaitoa. Huomasin hymyileväni talsiessani kotikatua. Kutsutaanko tätä sopeutumiseksi?

Työkulttuurissa on jotain, mistä olen edelleen hyvin hämmästynyt. Työpäivät ovat pitkiä ja työtahti kova, mutta niin ne ovat Suomessakin. Mikä siinä minua sitten kummastuttaa? Ehkä se, että työyhteisöä hallitsevat todella voimakkaat hierarkiset rakenteet. Jokainen yrittää parhaansa edetäkseen urallaan ja ylemmällä pallilla istujaa arvostetaan ja kunnioitetaan hyvin korkealle. Näin ollen täällä on kummallinen sekoitus totaalista individualismia ja yltiöpäistä toisen huomiointia. Vielä kun oppisi, että kumpi on kunkin vallitseva ominaisuus suhteessa muihin kollegoihin, niin saattaisi ymmärtää pienistä lauseista ja teoista vielä enemmän.

Hämmennystä synnyttää välillä myös kohteliaisuus, josta maa on hyvin kuuluisa.
”Haluatko, että autan sinua hotellibuukkauksen kanssa?”
Niin. Suomessa kysymykseen voisi vastata:
”Ehtisitkö todella hoitaa? Se olisi mahtavaa, kiitos!”
Täällä lause on kohtelias huomautus, että voisitko hoitaa asian heti. Muutenkin englantilaisten kohteliaisuus on erikoinen käsite. Se on totta, että täällä ihmiset ovat kohteliaampia, mutta kohteliaskin kommentti voi olla veitsen sivallus, joka on vain puettu kauniiksi korulauseeksi. Korjaukset tulevat myös kohteliaisuuden muodossa. Jos käyttää väärää artikkelia tai sanaa, niin englantilainen lisää sen näppärästi vastaukseensa lievästi oikeata versiota painottaen. Siitä on ollut kieltämättä älyttömän paljon hyötyä! Silloin oikea versio porautuu mieleen ihan toisella tapaa kuin grammaria lukiessa.

Jokaisella tavalla on aina kääntöpuolensa, mutta niinhän kaikella on! Ei maailmassa mikään ole väritöntä, ei edes mustavalkoiset valokuvat, mutta siksi sävyjen tulkitseminen on hyvin tärkeää. Kaiken lisäksi se on täällä ihan yhtä helppoa kuin Suomessakin. Ihmisten silmät ja eleet eivät petä koskaan.